Hattufriikin muistelmat

Minä pidän hatuista. Ei, pidän on liian laimea sana. Miten olisi rakastan? Eihän se ole liian vahva sana, kun kuitenkin olen erittäin kiintynyt näihin elämäni sulostuttajiin? Joo, uskon että rakastan on sopiva sana tähän yhteyteen. Aloitetaanpa siis alusta...

Minä rakastan hattuja. Hattu löytyy päästäni lähes joka päivä, kuten varmaan jokainen minut tunteva on huomannut. Mutta miksi? Mikä niissä viehättää? Antavatko ne minulle elämänohjeita Lajitteluhatun tavoin?

Hatuista tuli osa pukeutumistani lukiossa. Ensiksi innostuin pipoista. Niinhän siinä sitten kävi, että kun lapsena sitä niskuroitiin eikä suostuttu pitämään pipoa päässä vaikka olisi ollut kuinka kylmä, niin yhtäkkiä en halunnut ottaa pipoa pois päästä edes koulutunneilla. Vähitellen aloin hankkia pipojen rinnalle myös ihan oikeita hattuja, sellaisia lierillisiä siis. Pian huomasin, että hattujen käyttöön jää todella pahasti koukkuun. Ilman hattua oloni on vajavainen.

Minulle hattujen hinta tai ostopaikka ei ole merkityksellinen (nimim. useimmat hattuni on ostettu H&M:ästä), vaikka toki mieluusti huolisinkin jonkin hienon päähineen pienestä ranskalaisesta vintage-putiikista. Lempihattuni ei myöskään ole se kuuluisa valkoinen yksilö, jonka eräänä keväisenä lauantaina painoin päähäni juhlallisessa seremoniassa. Hatun arvon ja rakkauden sitä kohtaan määrittää sen vähitellen karttuva historia. Hatut ovat kulkeneet päässäni festareilla, lomamatkoilla, juhlassa ja arjessa, milloin missäkin. Eräs hattuni muotoutui reilireissulla rinkassa uuteen, epämuodostuneeseen muotoon, mutta sen käyttökelvottomuus ei surettanut, sillä ainakin tiesin, että se oli elänyt hienon elämän ja päässyt reissaamaan Espanjaan saakka.

Yllätyn vieläkin siitä, kuinka paljon hatuilla saa huomiota. Erityisesti iltaelämässä on yleistä, että tutustuessani uusiin ihmisiin he jossain vaiheessa iltaa tahtovat kokeilla hattuani. Ventovieraatkin tulevat kommentoimaan niitä. Hattujen väliaikainen vaihtaminen on myös varsin hauskaa puuhaa ja sainpahan kerran jopa lätkäkypärän päähäni vaihtarina.

Yksi haittapuoli hatuissa kuitenkin on: ne osaavat lentää. Kerran liikenne pysähtyi, koska hattu päätti lentää tuulen mukana pois päästäni ja laskeutua keskelle katua. Se oli hieman noloa. En silti tuomitse hattuja tämänkään vuoksi, sillä täytyyhän ymmärtää, että lentäminen on hieno taito ja hattujen täytyy harjoitella sitä aina silloin tällöin.

Hattu pelastaa bad hair dayn, hattu näyttää coolilta, hattu suojaa tuulelta ja tuiskulta, hattu päässä on aina hauskempaa! Lista on loputon ja toivonkin, että hatun käytön ilosanoma leviäisi ja saisi uusia kannattajia! Se on hauskaa puuhaa eikä kovin vaikeaakaan, kuten seuraavaksi todistan.

Käyttöohje hatun käyttöön:

1. Laita hattu päähäsi.
2. Ole hattu päässäsi.
3. Feel the difference.