torstai 1. joulukuuta 2011

Äänellä jonka kuulen

Se on sinimusta, suurehko kokoisekseen ja siitä lähtee helvetillinen ääni. Se on ollut edelläkävijä alallaan jo vuosia. Ravinnoksi se nauttii paristoja ja pölyä, mutta onneksi sillä on kehno ruokahalu.
Puhun nyt herätyskellostani. Luotettavasta ystävästä, joka ei vielä toistaiseksi ole kääntänyt selkäänsä minulle. Minä tosin puukotin toveriani suoraan sydämeen, kun vein sen kirpputorille. Olin alhainen sika, mutta olen toipunut siitä.

Herätyskello on siitä erikoinen kapistus, että se näkee omistajansa aina huonoimpaan aikaan päivästä. Sen kanssa kommunikoidaan äänettömästi aamuäreänä, vaikka olisikin nukkunut riittävästi. Siihen kohdistuu suunnaton viha täysin syyttä, sillä se toteuttaa vain tehtäväänsä. Mietinkin monesti, miksi aamu on elämän darraisinta aikaa. Ja tarkoitan nyt sitä henkistä krapulaa, kun aivot ovat ikiroudassa ja liikkeet kankeita. Se, mikä tuntui illalla joltain mieltä ylemmältä, voi aamulla olla kaukainen, jopa epätodellinen muisto. Aamuista minulla ei ole juurikaan hyvää sanottavaa: ne ovat välttämättömiä häiriötekijöitä ainakin siihen asti, kun on onnistunut ryömimään kahvikupin ääreen.


Aamu on myös jostain syystä kirjoituksen aikaa. Ja kaikki johtuu vain siitä näkökulman muutoksesta, joka nukutun yön jälkeen iskee. Aivan kuin jokainen päivä olisi oma tarinansa: se aloitetaan kangerrellen, mutta lopetetaan useimmiten hyvään fiilikseen. On sanomattakin selvää, että pidän enemmän illoista.

Ja se ääni. Se tajuntaan puskeva kilkatus ja kalkatus, joka aamuisin kännykän herätyskellosta puskee mielen syvyyksiin. Kyllä, olen vaihtanut vanhan ja rakkaan herätyskelloni ihmisystävällisempään vaihtoehtoon. Tämä vain siksi, etten halua herätä siihen tunteeseen, jota kuvastaa lähinnä sähköaidan ronkkiminen.

Nopeusmittaria muodoltaan muistuttava herätyskelloni on nyt siis luokiteltuna ei-välttämättömiin esineisiin, mutta aina silloin tällöin nautin sen tasaisesta raksutuksesta. Se ei kiihdytä tahtiaan tai vastaa turhiin toiveisiin ajan nopeammasta kulusta, se vain harjoittaa uskollisesti ammattiaan ylösnousemuksen avittajana.

1 kommentti:

  1. Onpa kaunis tää sun tarina uskollisesta kelloystävästä :) Dig!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.