Joulu on täällä taas, juhlatunnelmaa ilmassa, lunta maassa, ainakin melkein ja lämpöä ja hyvyyttä kaikkialla. Tämä kyseinen juhla yhdistää niin perheet kuin sukulaiset sekä rakastavaiset ja ystävät. Joulu on enemmän tai vähemmän vuoden kohokohta, silloin saa levätä ja syödä. Nimenomaan syödä jouluruokaa, sitten levätään, kunnes syödään taas ja sitten taas levätään. Ja syödään…
Ennen lomilleni lähtöä toivotin kaikille hyvää joulua, myös kaikkien rakastamalle pölynimurille, Henrylle. Näin Henryn kasvoilla haikean ilmeen. Kysyin mikä häntä harmittaa, hän vastasi, että se kun kaikki lähtevät. Sanoin opiskelijoiden tulevan takaisin vuoden alusta.
”Niin..” Henry nyyhkäisi ja olin näkevinäni kyyneleen hänen valkoisilla silmillään.
"Onhan sinulla täällä muitakin imureita." Lohdutin.
”Mutta ne on tyhmiä vihanneksia, eihän niillä ole edes silmiä. Enkä ymmärrä niiden alkukantaista kieltä”
”Noh, noh Henry. Oletko tutustunut heihin?” kyykistyin Henryn viereen ja katsoin tätä silmiin.
”Ei kiinnosta.”
”Eikö sinulla ole täällä yhtään ystävää tai sukulaista?”
”Eih.” Henry nyyhkäisi uudelleen. ”Kaikki ovat tällä hetkellä Vacuumlandiassa. Lennot ovat liian kalliita sieltä tänne.”
”Voi, se on kyllä ikävää”, vastasin tietämättä mitä minun olisi kyseisessä tilanteessa kuulunut tehdä. Harvoin sitä puhuu pölynimurin yksinäisyydestä ja vielä sellaisen kanssa.
”Mutta…” Henry nosti hieman katsettaan.
”Niin?” vastasin. Jotain hyvää oli tulossa.
”On eräs tyttö, jonka kerran tapasin netissä. Hänen nimensä on Hetty.”
”Vai, että Hetty? Hienoa!” Sitten tuli ikävä ajatus mieleeni. ”Mutta Henry, ihmiset ja imurit…”
”Ei hän ole ihminen senkin pönttöaivo vaan imuri!”
”Aa, niinpä tietysti. Anteeksi.”
”Hetty on vaaleanpunainen ja hän pörisee ihanasti kun imuroi. Kävin kerran salaa kurkkaamassa häntä töissä.”
”Kai kävit juttelemassa hänelle?”
”No niin kuin itse uskaltaisit tuollaisessa tilanteessa… En tietenkään käynyt! Olenhan mies ja kaikenlisäksi imuri!”
”Lähetä Hettylle kirje tai vaikka joulukortti. Joulu on parasta aikaa osoittaa toisille välittävänsä ja näyttää tunteensa.”
”No voisihan sitä kokeilla, vaikka aikamoista neiteilyä toi on…”
Taputin Henryä kylkeen, nousin ja hain hänelle joulukortin, jonka voisi lähettää. Hain kortin ja kynän. Henry rupesi kirjoittamaan. Yritin vilkuilla Henryn olan yli, mutta hän käänsi kylkeään ja mulkaisi vihaisesti. Annoin hänen kirjoittaa rauhassa.
Hetty, Henryn salainen ihastus
”Valmis. Hän sanoi ja antoi minulle kortin. ”Vie tämä postiin ja katsokin ettet vilkuile.”
”Okei en katso.” Pidän aina lupaukseni.
”Jos haluat tietää mitä kirjoitin, niin kutsuin hänet tänne, sitten viritän mistelinoksan asuntoni oven sisäpuolelle ja kun hän on oveni alla, niin annan heti pusun.”
”Henry ei noin voi heti tuntemattomalle teh…”
”Hei haloo! Et taida olla se fiksuin tonttu tunturilla! No en nyt oikeasti aio tehdä mitään noin tyhmää, mutta et lue silti sitä kirjettä!” Henry tutkaili minua hetken. ”Kieltämättä näytät kyllä ihan tontulta…”
”Kiitos Henry.. Hyvää joulua ja tutustu ihmeessä muihin! He ovat varmasti mukavia.”
”No kai sitä voi. Hyvää joulua sulle myös.” Henry hymyili jälleen.
Lähdin kotiini postin kautta ja aloitin pitkään odottaman lomani.
HYVÄÄ JOULUA JA ERITTÄIN ONNELLISTA SEKÄ RAILAKASTA UUTTA VUOTTA !!!
T: Aki P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.