perjantai 16. joulukuuta 2011

Bändipaidoista




Huomasin, että omistan aika monta bändipaitaa suhteessa muihin "tavallisiin" paitoihin. Silti käytän niitä todella harvoin. Bändipaidat ovat meikäläisen vaatekaapissa niitä, joita säilytän periaatteessa turhaan, mutta joista en suostuisi luopumaan edes tulipalon sattuessa.

Mistä tämä johtuu? Miksi pidän lempibändieni paitoja piilossa pimeässä komerossa? Olenko musiikin suhteen ihan kaappihomo? Se ei johdu ainakaan siitä, että häpeäisin pitäväni bändeistä x tai o, eikä siitä, etten tahtoisi fanittaa bändiä x tai o julkisesti. On myös ihan sama, vaikka muut ihmiset kategoroisivat minut johonkin ihmisryhmägenreen pitämäni musiikin perusteella, eli sekään ei ole syy.

Ehkä totuus on se, että useimmat bändipaitojeni malleista eivät yksinkertaisesti imartele kroppaani tai tunnu mukavalta. Olen huono pitämään toppeja ja t-paitoja missään muualla kun omassa sängyssä yöpuvun korvikkeena. Mutta koska kivannäköisiä bändipaitoja on vaikea löytää, sellaisen bongatessani minun on vain saatava se - jos ei muuten, niin koristeeksi vaatekaappiini.

Koska bändipaitoja ei koskaan voi olla liikaa vaikkei niitä käyttäisi (tarkoitan tällä sitä, että tiedän tulevani ostamaan elämäni aikana lisää bändipaitoja vaikka malli olisikin epäsopiva), keksin neljä ratkaisua siihen, miten voisin hyödyntää kaappihomoja paidanressukoitani:

1) Taiteellinen ratkaisu: ripustan ne seinälle ikään kuin julisteiksi tai tauluiksi.
2) Tee se itse-ratkaisu: muokkaan paitojeni mallit itselleni paremmin sopiviksi.
3) Käytännöllinen ratkaisu: alan pitämään paitoja vaikka väkisin. Vaikka käsivarteni eivät ole yhtä timmit kuin Kippari-Kallen, kai minäkin voin tottua elämään samanaikaisesti sekä löllerökäsieni että lyhythihaisten kanssa.
4) Never gonna happen-ratkaisu: pyrin saamaan tiukoista bändipaidoista tarpeeksi motivaatiota urheilemiseen ja pinaatin syömiseen, jotta voisin tuntea niissä itseni hyväksi enkä Kaljamaha-Kalleksi.

Ps. Uffin looda tai hyväntekeväisyys eivät ole edes harkittuja ratkaisuja. En kestä ajatusta siitä, että joillekin paitani sopisivat kuin nakki sämpylän väliin, tai että köyhä afrikkalaislapsi tallustelisi surkeana ympäriinsä tietämättä, että hänen päällänsä on maailman parhaimman bändin paita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.