perjantai 30. joulukuuta 2011

Reppu, siinä vasta hauska heppu



Aluksi: olen dorkien otsikoiden keksimisen maailmanmestari.

Päätin kirjoittaa repustani, vaaleanpunaisesta Fjällrävenin Kånkenista. On nimittäin aivan loistava reppu. Kestää päivästä toiseen koulukirjat, painavan lompakkoni (viisisenttiset painaa yhdessä aika paljon!), kauppaostokset ja oikeastaan kaiken, minkä sinne pystyn tunkemaan. Plussaa myös kätevästä laatikkomaisesta mallista, sillä se pitää vihkojeni kulmat suorina toisin kuin pyöreämalliset reput.

Sen logokin on kerrassaan erinomainen, sillä se toimii heijastimena. Mietin tässä yhtenä päivänä, kun eräs bussikuski käski minun hankkia heijastimen, että tästä lähtien voisin käteni sijasta viitata bussia repullani. Ei varmaan enää yksikään kuski avaisi minulle oviaan naama näreänä eivätkä bussit ajaisi ohitseni saaden tuntemaan itseni näkymättömäksi.

Lisäksi se on vaaleanpunainen. Tuo överityttömäinen, lapsekas, herkullinen bimbon blondin mainetta ylläpitävä väri on mielestäni hellyyttävä. Koska olen jo 20-vuotias, se on päälläni sopivan vajukki ja nolo, vähän kun kulkisin ympäriinsä potkupuvussa ja tutti suussa. Töissäkin on helpompi bondailla asiakkaitteni kanssa, sillä heilläkin on usein samanvärinen reppu. (Olen siis lastenhoitaja.)

Repun väri ihanuudestaan huolimatta aiheuttaa silloin tällöin pientä ristiriitaa tunteideni kanssa. Joskus kun herään naama norsun vatulla eikä päivä tunnu paranevan vaikka kuinka keräisin neliapiloita ja kittaisin kahvia, vaaleanpunaisen repun laittaminen selkään tuntuu kuin kaataisi suolaa haavoihin. Miten voisin pitää pirteyttä, iloisuutta ja suloisuutta edustavaa reppua selässäni silloin, kun mieleni on musta ja naamani rytyssä?

No, onneksi olen keksinyt siihenkin ratkaisun: huonoina päivinä, kun pinkki reppu tuntuu sietämättömältä, käytän mummilta lainaamaani mustaa reppua. Se on synkkä kuin yö, sen kanssa ei kukaan saa kavereita eikä sinne paljoa mitään mahdu. Siksi kun sitä on käyttänyt, tuntuu taas mukavalta parempina päivinä vetäistä selkäänsä rakas Kånken, joka on saanut viettää pienen lomansa unelmoiden pilvihattaroista, tikkareista ja aurinkorannoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.