Suuri ja mahtava oraakkeli

Tuleeko tästä tekstistä tänään valmista?

-LASKE KYMMENEEN JA KYSY UUDESTAAN.

Okei. Yksi, kaksi, kolme...

-LUOTA ALKUPERÄISEEN AJATUKSEESI.

Se oli se, että tulee.

Sain Hirmuiselta Henniltä YO-lahjaksi maailman mahtavimman taskuoraakkelin, joka on siitä lähtien ollut kovassa käytössä. Sitä tuli jo lakkiaisissani illan ehdoton hitti, ja se on saavuttanut suuren suosion kaikissa muissakin kekkereissä, joihin olen sen kiikuttanut. Usein kaverini pyytävät minua tuomaan oraakkelin mukanani jo ennen juhlia. 

Oraakkeli toimii siis siten, että siltä kysytään kyllä/ei -muotoinen kysymys ja aukaistaan kirja random sivulta, josta löytyy vastaus kysymykseen. 

Kannattaako minun opetella tanssimaan salsaa?

-KUUNTELE TARKEMMIN, NIIN SAAT TIETÄÄ.

Hmm, ehkäpä kuuntelen siis salsaa.

Rakastaako ex-poikaystäväni minua yhä?

-EI. 

Kyllä oraakkeli tietää. 

Olen tarkkaillut, millaisia kysymyksiä oraakkelilta kysytään. Suurin osa kysymyksistä liittyy siihen, pitäisikö korkata toinen (ÄLÄ OLE NIIN VARMA.), kannattaako opiskella lääkäriksi/palomieheksi/sokerileipuriksi (OTA SIITÄ KAIKKI IRTI.), ja heruisiko Katilta/Matilta/Anssilta/Mirjalta/Sakelta/Päiviltä lämpöä (NYT KANNATTAA LAATIA UUSI SUUNNITELMA.)Ylivoimaisesti suosituin aihe on, kuten arvata saattaa, romantiikka. 

Lemmen asioissa ei ole, ei koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään logiikkaa. Lisäksi nuoria ihmisiä hävettää tykätä toisistaan. Pakkien saaminen pelottaa niin paljon, että ennen kiinnostuksen tunnustamista on jotenkin vakuututtava siitä, että se kannattaa. Kun kaveritkaan eivät tiedä, olenko Ernesti-Martin mielestä vetävä, oraakkeli tarjoaa lopullisen vastauksen (OLOSUHTEET MUUTTUVAT VAUHDILLA.)

Olen käyttänyt oraakkelia paljon enemmän, kuin kehtaisin tunnustaa. Olen oikeastaan aika taikauskoinen, ja olen kärsinyt myös tarot-korttiriippuvuudesta. Jos ollaan rehellisiä, päätösten tekeminen on aivan kamalaa. Niitä tehdessä unohtuu usein, että väärän valinnan voi korjata tulevaisuudessa. Epävarmuusahdistuksissa jokainen päätös tuntuu johdattavan absoluuttiseen euforiaan tai sietämättömään kärsimykseen. Todellisuudessa tulevaisuus ei ole niin mustavalkoinen. Hirveintä päätöksissä on vastuu. Jos nyt päätän ryhtyä oopperalaulajaksi, omistan oopperalaululle koko elämäni ja epäonnistun silti, voin syyttää siitä vain itseäni.

On huojentava fantasia, että olisi joku, vaikkapa oraakkeli, joka voisi kertoa totuuden aina ja mistä tahansa. Voisin kätevästi siirtää vastuun teoistani oraakkelille, tai onnistua kaikessa, mihin ryhdyn. Uskaltaisin tehdä pelottaviakin asioita kun tietäisin, että tulen onnistumaan. 

Mutta onko oraakkeli aina oikeassa?

-EHKÄ.