Elämä kuin biljardimatsi

Tämän päivän esineeni käsittää itse asiassa montakin osaa. Kyseessä on nimittäin biljardipöytä palloineen ja keppeineen. Näillä esineillä ei ole muuta virkaa elämässäni kuin satunnainen stressin purkaminen. Satunnaisella tarkoitan, että pelaan bilistä enintään kerran parissa kuukaudessa.

Biliksen peluussa parasta on sen seurallisuus. En yleensä pelaa pelaamisen vuoksi, vaan seuran. Bilis on mukavaa tekemistä keskustelujen väliin tai illanviettoon kavereiden kanssa. Se rentouttaa ja saattaa tahattomasti hauskuuttaa kun pallo esimerkiksi joskus vahingossa pomppaa pöydältä ja on vaarassa osua kanssapelaajan kriittiseen alueeseen.

Biljardia voi opetella pelaamaan kuka tahansa ja siinä myös kehittyy nopeasti.  Biljardi on irtiottoa arjesta siinä missä lenkkeily, salilla käynti, konsoleilla pelaaminen tai biletys.  Bilis tosin on hillitympää kuin teinimestojen pöydillä tanssiminen räkäkännissä.   

Biljardin peluu muistuttaakin jollain tavalla elämää. Joskus kaikki asiat ovat samassa kasassa, sitten yhtäkkiä taas hujan hajan ympäri pelialustaa. Yrität suunnitella seuraavaa siirtoasi etukäteen, eikä sekään mene välttämättä kuten haluaisit. Joskus on kausia jolloin lyönnit menevät jatkuvasti ohi, mikään pallo ei liiku, eikä homma toimi sitten millään.
 Toisinaan se taas on liiankin helppoa, voit jopa kikkailla ja lyödä selän takaa ja silti onnistuu. Vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja, niin silti, samoin kuin elämässä, et voi koskaan tietää kuinka peli lopulta tulee päättymään. Se tekeekin siitä niin koukuttavaa.