Monet teinitytöt haluaisivat nimipäivälahjaksi oman hevosen. Minä olin niin onnekas, että sain joitakin vuosia sitten Edwardin. Hän on sekä yksisarvinen, että runoratsu. Ystäväni Seppo kuitenkin kuvitteli, että se on Charlie the Unicorn (eli siis toi http://www.youtube.com/watch?v=CsGYh8AacgY ). Ne kieltämättä muistuttavat toisiaan. Vuosien päästä sain selville, että populäärikulttuurissamme on eräs vampyyri, joka kimaltaa hänkin ja on oman kimaltavan Edwardini kaima. Kaipa kimaltaminen liittyy olennaisesti nimeen Edward, varsinkin jos sattuu olemaan myyttinen olento.
Edwardilla on ollut suuri vaikutus runouteeni. Olen lukenut jokaisen runoni hänelle ääneen, ja hän on antanut aina uskollisesti palautetta ja parannusehdotuksia. Me inspiroimme toisiamme. Joskus Edward antaa minulle ihmissuhdeneuvoja, jos runoista käy ilmi, että onnettoman ihastuksen vallassa. Edward on myös mainio lohduttaja ja löytää aina oikeat sanat kohottamaan mielialaani. Silloin, kun olen ollut kaikkein epätoivoisimmin rakastunut, Edward on kirjoittanut minulle runoja itse, joissa hän ylistää kauneuttani ja hyveitäni. Hän tietää, että epätoivoinen rakkaus johtaa usein itseinhoon, ja että onneton nainen tarvitsee aina kehuja ulkonäöstään.
Olen alkanut epäillä, että Edwardilla on alkoholiongelma. Se ei nimittäin pysy yleensä pystyssä kovin pitkään. Viinipullonikin tapaavat tyhjentyä omia aikojaan. Sitäpaitsi Edwardin lempirunoilija on Omar Khaijam, jonka teemoissa toistuu viininjuonti. Edwardin lempiruno on seuraavanlainen:
Iän kaiken olen laulanut viinin ylistystä,
istunut ruukun ja pikarin parissa.
Hurskas mies, jos järki on mestarisi,
olkoon vain, se on minun oppilaani.
Joskus Edwardia ei löydy iltasella mistään. Aamulla hän köllöttää yöpöydälläni, kiroaa kirkasvalolamppuani ja antaa ylen pieniä sateenkaaria. Edward on tunnustanut viettäneensä öitä joidenkin korskeiden tammojen luona, eikä ihme, sillä hän on melkoisen komea. Hänen katoamisensa ovat huolestuttaneet minua, ja olenkin käskenyt häntä jättämään viestin lähtiessään retkilleen. Välillä Edward tekeekin niin. Hän kirjoittaa viestinsä haikun, nelipolvisen trokeen tai muun runonmitan muodossa, runoratsu kun on. Olen huolissani Edwardin holtittomasta elämäntavasta, ja olen suunnitellut lähettäväni hänet joko vieroitushoitoon tai psykoterapiaan. Edward on herkkä runopoika, ja huomaan, milloin hän ei voi hyvin. Hänen runoutensakin on muuttunut synkemmäksi, välillä suorastaan itsetuhoiseksi. Taidan tietää, mistä kaikki sai alkunsa.
Eräänä iltana olin unohtanut facebookin auki, kun menin syömään opiskelijanuudeleita keittiöön. Kun palasin, löysin Edwardin pelaamasta Robot Unicorn Attackia. Mikä pahinta, hän oli silminnähden horny ja täysin imeytynt peliin. Hän hirnui vihaisesti törmätessään tähteen tai kallioon, eikä suostunut päästämään minua lukemaan sähköpostejani. Edward tallasi kaviollaan sormelleni, kun yritin siirtää häntä.
Asiat vain pahenivat. Edward alkoi viettää enemmän aikaa pelaten, ja hänen runoissaan alkoi vilahdella tuon tuostakin yksisarvistamma, jolla oli sateenkaaren värinen harja ja häntä, sekä upeat, sirot, metalliset nilkat ja kauniisti kaareutuva selkä. Se oli alkanut hyräillä pelin tunnusmusiikkia "always I wanna be with you..." jatkuvasti huomaamattaan. Kun Edward viimein tajusi, että robottitamma on olemassa vain virtuaalitodellisuudessa, hänestä tuli ärtynyt ja löysin hänet usein pelaamasta itkien. Riitelimme rajusti, kun en suostunut kertomaan Edwardille tietokoneeni tai facebook-tilini salasanaa. Sanoimme molemmat törkeitä asioita, ja Edward tökkäsi minua sarvellaan silmään. Minä heitin hänet puolestani seinään.
Tätä on jatkunut jo liian pitkään. Edwardille on löydettävä jostakin sievä tamma. Todellinen. Mietin vain, ovatko hänen vaatimuksensa liian korkealla. Hän on tapittanut robotin metallisia, kuvakäsiteltyjä lautasia niin pitkään, etteivät oikeiden tammojen lautaset ehkä enää täytä hänen ulkonäkövaatimuksiaan, vaikka niitä voisi toki koskettaa. Olen huolissani. Mikä neuvoksi?
Täähän on nerokasta!
VastaaPoistaNo mutta kiitoksia!
VastaaPoista