Bialetti, sinä intohimoinen, teräksinen italialaisrakastajani.
Saat minut päivittäin yhtä iloiseksi kuin kappaleet Dancing in the Moonlight ja Singing in the Rain.
En tietäisi mitä tekisin aamuisin ilman sinua ja viiksekkäitä kasvojasi ja hattuasi. En voisi nousta ilman, että kuiskailisit nimeäni keittiössä ja lisäisit perään niinkin kutkuttavia sanoja kuin "espresso", "kahvi" ja "kofeiinia sinulle". Parhainta sinussa on se, ettet paljoa turhia puhu.
Ja se ääni, kun nostatat tuoreen kahvin paineen alla pinnalle, saa minut sätkimään. Kun kaadan espresson kuppiini ja haistan rakkaan tärkeän tuoksun, en voi lakata ajattelemasta kirkonkellojen soittoa ja itseäni valkoisessa mekossa.
Sinun karismasi sivuutti vanhan, sinisen ja muovisen kahvinkeittimeni pois pöytäpaikaltaan kaapin perälle viettämään eläkevuosia. Tuosta noin vain, hip hei ja hyvästi.
Bialetti, minä lupaan pitää sinusta huolta. Olethan tullut luokseni pysyvästi. Ainakin ohjeiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.