Sinussa on niin paljon ulottuvuuksia, että joskus olen pakahtua. Kanssasi voin pelata, surffata ja sivistyä. Et tuota koskaan pettymystä, vain napin painalluksella siirrät minut toiseen todellisuuteen. Joskus kun pidän sinua sylissäni, innostut liikaa ja ylikuumenet, mutta hyväksyn sen rakas; kertoohan se vain siitä kuinka tosissasi olet kanssani.
On meillä toki ollut erimielisyytemmekin. Muistat varmaan, kuinka joskus uhkasin heittää sinut ulos ikkunasta. En tietenkään tarkoittanut sitä, kultaseni. Joskus vain suutahdan, jos et toimi haluamallani tavalla tai jäät jankkaamaan samoja asioita. Ymmärräthän, että vihan tunteetkin vain kertovat kuinka intohimoisesti sinusta välitän. Mikään riita ei voisi meitä erottaa.
Muistan vieläkin ensi tapaamisemme. Poistin paketin ympäriltäsi ja olit niin kaunis, uusi ja puhdas. Ajan myötä olen sinut liannut ja naarmuttanut. Toivon silti, ettei ruutusi valo koskaan sammu minulle, sillä rakastan sinua enemmän kuin ketään kaltaistasi. Yhdessä me voimme unohtaa ympäröivän maailman.
Rakkaudella,
Hennisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.