On aika palata joululomalta hulvattoman blogimme pariin. Tänään kerron teille uudesta, uskomattoman hienosta blingbling kalenteristani. Jokaiseen vuodenvaihteeseen liittyvä tehtävä on uuden kalenterin osto ja tänä vuonna olen ihastuksissani valinnastani.
Kuten suurin osa ikätovereistani, olen legendaarisen surkea ajankäyttäjä. Aika käsitteenä ei sinänsä tunnu absurdilta, mutta sitä mittaavat yksiköt vaikuttavat niihin tottumattomille villivarsoille kaukaa haetuilta. Esimerkiksi viikonpäivät eivät oikein tunnu sopivan yksiin minkään luonnonilmiön kanssa. Miten keinotekoista!
Jokatapauksessa olen yleensä niin innoissani jostakin muusta, että tuppaan unohtamaan velvollisuuteni ja sovitut asiat, joten tarvitsen jonkin välineen ehkäisemään tätä ah niin miellyttävää muistinmenetystä. Kalenteri olisi täydellinen ratkaisu, jos en unohtaisi välillä kirjata siihen menojani.
Joskus kun avaan kalenterini, tunnen oloni syylliseksi. Vähän samaan tapaan kuin silloin, kun käyn tarkistamassa pankkitilini saldoa. Kalenteri edustaa velvollisuuksia ja yhteiskunnan vaatimuksia ahkeroida ja menestyä, joissa epäonnistuminen on yllättävän helppoa. Kalenterin avatessaan voi tuntea viikon tekemättömien askareiden bitchslapin kasvoillaan. Siksi kalenterin kannet voivat joskus tuntua mahdottoman raskailta, joten kalenterin avaaminen saattaa osioittautua pulmalliseksi. Oivallinen ratkaisu kalenterin kansien keventämiseksi on hankkia jollain tavalla erityinen kalenteri. Viime vuoden kalenterissani oli viisaita aforismeja, tämän vuoden kalenterissani on kuvia suosikkitaiteilijoihini kuuluvan Alphonse Muchan teoksista.
Muchan taide on ehdottoman kaunista, koristeellista ja sensuellia. Kalenterin kukkia ja sulokkaita daameja katsellessa eivät arjen huolet paina. Esinettähän selailee aivan huvikseen! Sitäpaitsi se on juuri sopivan pieni sekä mahtuakseen käsilaukkuun, että kadotakseen jonkin vaatekasan uumeniin.
Tehokkaan ajankäytön vuotta 2012!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.